23.2. Saarelta Fast boatilla suoraan Amediin. Ja aika pian todettiin että ei ole meidän paikka.. Hotelli oli hienolla paikalla rannan läheisyydessä, korkealla. Siisti ja kaunis paikka mutta kaukana kaikesta. Parin viikon saarielämän jälkeen ei kaivattu rannalla tai altaalla lepäilyä vaan jotain näkemistä ja kokemista, joita Amedissakin varmasti olisi ollut tarjolla mutta olisi pitänyt olla kulkuneuvo, mielellään mopo. Onneksi majoitus oli buukattu vain yhdeksi yöksi ja päätettiinkin lähteä jo seuraavana päivänä Ubudiin, jonne oli joka tapauksessa tarkoitus vielä palata. Päätöstä varmaan joudutti koko porukan lievä matkaväsymys, pinnojen kiristyminen ja Liinan koti ikävä.
Matka Amedista Ubudiin ei ollutkaan ihan helppo. Tie oli mutkainen ja vuoristossa kun oltiin niin mäkinen. Liikennettäkin oli aika paljon ja täällä kun ei niitä sääntöjä noudateta ihan niin kuin meillä suomessa.. Liina kärsi rajusti matkapahoinvoinnista ja oksenteli monta kertaa matkan aikana. Urhea tyttö! Täytyy myöntää että kumpikaan meistä vanhemmista ei olisi pystynyt samanlaiseen skarppaukseen. Matka kesti kaikkine pysähdyksineen kolmisen tuntia mutta päästiin perille Ubudiin.
Majapaikka löytyi Rena Housesta, jossa meidät otettiin vastaan avosylin. Saimme jopa samat huoneet kuin viimeksi. Niin kuin olisi kotiin tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti