11.2. Lähdettiin aamulla kohti Padang Paita ja Gili Airia. Laivan odottelu satamassa oli aika tuskallista, kuuma, ihmisiä paljon eikä tungettelevat aurinkolasien ja saronkien myyjät yhtään helpottaneet tilannetta.
Matkaan päästiin tunti aikataulusta myöhässä Ekajaya paatilla. Merimatka oli mukava ilmastoidussa, tasaisesti kulkevassa paatissa.
Saarelle päästyämme otimme hevoskärry kyydin (paikallinen taksi) Villa Bluemoon hotellille, majoitus ei vastannut sitä mitä Bookingin kuvat lupasivat eikä siellä ollut tilaakaan kuin yhdeksi yöksi. Uusi majoituspaikka piti siis löytää mutta ensin oli saatava ruokaa. Saari tuntui tässä vaiheessa sokkeloiselta ja kummalliselta.. No olihan tämä meille ihan uusi maailma.
Illemmalla parin tunnin sähkö/nettikatkos ja totaalinen pimeys siirsivät hotellin haku suunnitelmat seuraavaan aamuun.
Uusi päivä alkoikin hyvissä ajoin jo klo 04.30 ja herätyksestä huolehti hotellin vieressä olevasta Moskeijasta kantautunut rukouskutsu. Ei millään pahalla, mutta tunti sitä laatua oli jo vähän liikaa..
Aamupalan jälkeen käytiin tsekkaamassa pari majoituspaikkaa joista ensimmäinen täytti meidän toiveet (uima-allas, free wifi, siisti ja edullinen). Kamat kasaan ja muutto Banana Cottageen.
Aamupäivällä jaksettiin lähteä lähiympäristöä tutkimaan, löydettiin Pintang beach, ensimmäinen keinu ja kiva ruokapaikka rannasta ja kerättiin rannasta ekat simpukat ja korallit.
Illemmalla taas liikkeelle ja syömään Warungiin jossa oli yli innokas tarjoilija. Saatiin tilaukset tehtyä ja juomat eteen, kun Liina huomasi, että katossa (sisäpuolella) juoksee rotta.. Mari ja Liina siitä samantien ulos ja Ari jäi selittelemään poistumista. Ruokahalut varsinkin siinä paikassa meni! Myöhemmin saatiin muualla syödäksemme ja ilman rottia.
Ihan mutkattomasti ei siis elämä saarella alkanut. Liekö tottumattomuutta vai ollaanko sitten opittu liian hyvälle? Eräs saarella pitkään asunut suomalais nainen totesikin että "ootte saaneet saarikasteen". Siihen luottaen on siis hyvä jatkaa positiivisella asenteella ja hymyssä suin "Keep smile if you still have teeth"
Nyt (14.2.) kun tätä kirjoitetaan on Gili Airilla oltu neljä päivää, alun kompastelut jo naurattaa ja saari on näyttänyt meille sen parhaan puolensa. Ollaan saatu nauttia auringosta, lämmöstä ja rantaelämästä. Syöty hyvää ruokaa rannalla varpaat hiekassa ja suolainen merituuli iholla. Bongattu niitä Liinan toivomia keinuja, saatu paljon hienoja kuvia, tavattu ihmisiä eri puolilta maailmaa, nähty auringonlaskuja (tosin vielä odotetaan sitä täysin pilvetöntä iltaa). Kerätty rannalta simpukoita ja korallia, nähty merisiili ja värikkäitä pikkukaloja. Ja mikä parasta täällä ei ole liikenteen melua. Taksin virkaa toimittaa hevoskärryt, muutama sähkömopo on nähty mutta pääasiassa täällä kuljetaan kävellen ja polkupyörillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti