Tegenungan

5.-8.2. Paljon kävelyä, ihmettelyä ja ihastelua. Ubudin keskusta jaksaa vaan hämmästyttää ja joka päivä löytyy joku uusi pieni Warung tai kiva pikku kauppa/koju. Taksi kyytiä tarjotaan ahkerasti "Yes taxi" "No taxi, we like to walk" Kävelevät Suomalaiset herättää varmasti kummastusta. Kävellen vaan näkee niin paljon enemmän kuin taksin ikkunasta, eikä nuo välimatkat täällä niin pitkiä ole.
Ari ja Liina kävivät vielä toistamiseen Apinametsässä, Mari paranteli oloaan hotellilla. Tällä kertaa Liina sai ison apinan niskaansa ja pikku apinan olalle. Pienet apinan poikaset herättivät ihastusta taas ja kiva päivä oli molemmilla.

Keskiviikkona 7.2. aamulla todettiin mahat ok! Kelit ok! Lähdetään Tegenungan vesiputoukselle, jonne lähtöä oltiin suunniteltu ja joka taas kuuluu niihin "must see" paikkoihin.
Viesti hyväksi todetulle kuskille ja matkaan päästiin ajoissa, ajomatka n.20 minuuttia, perillä pieni pääsymaksu. Kojujen ja ravintoloiden reunustaman pikkutien päästä alkoi raput ja laskeutuminen alas. Ensimmäisellä näköalatasanteella jo todettiin että kyllä kannatti lähteä! Näkymä alas oli hieno, alhaalla monttu johon vastapäiseltä kallionseinämältä laski putous. Muutama kuva heti täältä.. Lisää rappuja ja polkua, vasemmalla pieni putous "baby tegenungan". Vielä alemmas, parin pienen sillan yli (Sillat oli todellisuudessa leveä lankku ja toinen sellainen neljä bamburiukua) ja oltiin putouksella, siis siellä alhaalla minne vesi laskee ja pisarat tuntuu kasvoilla. Ilma oli kosteaa ja kameran linssi koetuksella, varsinkin kun joku onnistui hukkaamaan linssisuojuksen. Veden voima on vaan hurja ja ääni on kova! Ihmisiä oli jonkunverran muttei tungokseen asti.
Tottakai kun tänne oltiin oltu niin pitihän meidänkin kiivetä katsomaan mistä se putous lähtee. Siis ylös niitä hurjan näköisiä metalliportaita ja liukkaita polkuja. Ylhäältä näky oli, jos mahdollista, vieläkin vaikuttavampi. Kohina ja pauhu tuntui koko kehossa. Kahlailtiin matalassa vedessä ja nautittiin kokemuksesta. Kuvia tuli tietenkin otettua melkoinen määrä. Ari ja Liina taituroivat itsensä virran keskellä olevalle isommalle kivelle, kun henkilökuntaan kuuluva mies tuli huolissaan hätistelemään pois. "Hati hati!" "Too dangerous!" Molemmat kävivät myös kastautumassa yläjuoksun pienessä vesiputouksessa, josta siitäkin kyllä vettä tuli niskaan melkoisella ryöpyllä.
Varovasti portaita, rappuja, siltoja ja polkuja pitkin takaisin alas ja sitten alkoi pumpun päälle käyvä kiipeäminen. Trooppisessa kuumuudessa nuo 165 askelmaa olivat kohtalainen urakka. Siitä selvittiin ja hetken hengähdyksen jälkeen Liina bongasi meille hyvän ja edullisen warungin. jonka terassilta järisyttävän hieno näköala vesiputoukselle. Myös ruoka oli oikein maukasta.
Kuski odotteli kiltisti parkkipaikalla (tämä kaveri ei ottanut päikkäreitä) ja kyydillä takaisin hotellille. Uintia ja päiväkahvit sekä hieman huilia. Illemmalla vielä käveltiin keskustaan syömään myöhäinen päivällinen. Olipa hieno päivä!