Ngaben eli tuhkausseremonia on tärkein sielun henkinen kokemus, silloin ihminen palaa viideksi elementiksi: maaksi, ilmaksi, tuleksi, vedeksi ja taivaaksi. Juhla on iloinen sillä Hindulaisethan uskovat jälleensyntymiseen.
Ensin ihminen haudataan, tällöin hän palaa elementiksi maa. Ennen tuhkausseremoniaa ruumis kaivetaan ylös ja lähiomaiset pesevät luut ja jäänteet, jotka sitten laitetaan valkoisiin kääreisiin ja viedään hautajaispaikalle.
Ruumiin kuljetusta varten rakennetaan torni, mitä korkeampi torni sitä vaikutusvaltaisempi/rikkaampi vainaja. Koska nyt oli kyseessä kuninkaalliset hautajaiset niin torni oli lähes kolmekymmentä metriä korkea. Arkku, jossa oli vainajan maalliset jäänteet, kannettiin torniin (erikseen rakennettua korkeaa ramppia pitkin). Koko komeus kannettiin parinsadan miehen voimin reilun kilometrin matka, pääkatua pitkin seremonia paikalle. Matkan varrelta oli katkottu kadun yli kulkevat sähköjohdot.
Kulkueessa tornin edellä kannettiin valtava"sonni" jonka sisässä vainaja sittemmin poltettiin.
Ja kulkihan siinä kulkueessa omaisten sekä läheisten, soittajien, kantajien ym. lisäksi tuhansia turisteja ja paikallisia ja siellähän mekin..
Päivä oli aurinkoinen ja todella kuuma, välillä jopa tuskainen. Mutta päätettiin että tämä katsotaan loppuun kun tänne ollaan tultu. Ja hyvä niin! Oltiin paikalla jo aamulla katsomassa valmisteluja, mutta onneksi lähdettiin välillä vähän syömään.. Odottelua olikin yllättävän pitkään. Kun torni vihdoin lähti liikkeelle olimme hyvissä asemissa pääkadun varrella. No hyvissä ja hyvissä.. Torni lähestyi yllättävänkin kovaa vauhtia ja turvajärjestelyistä vastaavat poliisit ja armeijan miehet huutelivat katsojia väistymään. Siinä vaan ei ollut paljon tilaa väistyä, oltiin siis tornin meidät ohittaessa hetki melkoisessa puristuksessa. Siitä sitten joukon jatkoksi vaeltamaan kohti seremonia paikkaa.
Meillä ei ollut etukäteen tarkkaa tietoa seremonian kulusta ja aikataulusta. Emmekä seremoniapaikkaa kohti vaeltaessamme tienneet mitä odottaa. Missään vaiheessa ei uskottu että voimme päästä näkemään ja kokemaan tämän kaiken lähes "aitiopaikoilta". Hui, onko kamalaa näin hehkuttaen kirjoittaa siitä että ihminen poltettiin meidän silmien edessä.. Ei ole! Maassa maan tavalla ja iloinen juhlahan tämä täällä oli. Eli, pääsimme perille sinne missä tuhkaus suoritettiin. Ensin se valtava sonni aseteltiin paikoilleen, sonnin selkä avattiin jotta poltettava vainaja saataisiin sinne sisään. Arkku kannettiin taas ramppia pitkin alas, monta oli kantajaa ja jyrkkä alamäki. Kantajat kiersivät arkun kanssa sonnin kolmeen kertaan jonka jälkeen arkku nostettiin pienempää ramppia pitkin kohti sonnin selkää. Arkku avattiin ja kääreisiin käärityt maalliset jäännökset aseteltiin sonnin sisään. Siinä vaiheessa oli taas melko pitkät seremoniat, vainajan mukaan pakattiin koreja joissa ilmeisesti oli joko henkilökohtaista omaisuutta, hänelle tärkeitä asioita tai lahjoja.. Kenelle? Hengille vai vainajalle? Se ei käynyt meille ihan selväksi. Valkoisiin pukeutunut pappi kävi siunaamassa vainajan. Sonnin ympärillä olevat telineet nosteltiin pois ja sonnin mahan alle laitettiin metallisuojat. Sitten alkoi taas tapahtua nopealla tahdilla. Sonnin alle viriteltiin ensin tuli suitsuketikuilla, joku kävi antamassa tulelle vauhtia ilmeisesti bensiinillä ja yht`äkkiä sonni olikin jo ilmiliekeissä.
Tämän kaiken näkeminen ja kokeminen oli meille jotain ihmeellistä ja ainutlaatuista! Oli hienoa saada olla mukana ja nähdä nämä niin täysin meidän kulttuurista ja uskonnosta poikkeavat hautajaiset. Ihmetellä ja kummastella ihmisten iloisuutta ja tavallaan myös ymmärtää se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti