Apinoita, mopoja ja temppeleitä

28.1. Vuokrattiin skootteri muutamaksi päiväksi, muuta Liina ei uskaltaudu kyytiin niin Ari sillä on sitten huristellut kauppa-ja pesulareissut ja nyt meillä onkin sitten taas puhdasta vaatetta.. 2,5kg pyykkiä pesulassa kustansi 62.500 Idr (3.80 Eur). Ari kyllä vannoi Balille saavuttuamme, ettei lähtisi ikipäivänä ajelemaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, joka suomalaisittain on melko kaoottista. Muutama pieni pyrähdys pesulassa ja kaupassa niin vaan siellä ajellaan kuin vanhat tekijät. Itse asiassa ruuhkissa on jopa melkein helpompi ajella - sinne vaan jonon jatkoksi!
Mopo olisi ihan ehdoton kulkupeli, ei täällä vaan kuulu kävellä eikä jalankulkijoiden turvallisuutta tai mukavuutta ole mitenkään huomioitu. Mopolla kulkiessa voisi pysähdellä aina kun näkee jotain mielenkiintoista ja onhan se halvempaakin kuin ainainen taksilla ajelu (vaikkei sekään nyt niin kallista ole).            
                                 

Monkey Forest on ollut varmasti yksi niitä paikkoja joita Liina on eniten odottanut ja siellähän olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän. Mutta jostain syystä unohdettiin vesipullot matkasta, päivä oli todella kuuma ja ilmasto apinametsässä varsin trooppinen.. Käydään siis varmaan vielä toistekin, varustaudutaan paremmin ja valitaan pilvisempi päivä.
Onhan ne apinat kivoja ja jotenkin niin meidän ihmisten kaltaisia.. Vaikkakin huomattavasti estottomampia ja villieläimiä kun ovat, niin arvaamattomia. Pienet poikaset ovat kuin ihmisvauvoja,  eivät yhtä avuttomia mutta varmasti ihan yhtä suloisia. Sellaisen pienen Liinakin olisi halunnut syliin. Ari houkutteli banaanilla yhden reppariin (ei paljoa houkutella tarvinnut) ja yksi kävi hyvin asiantuntevin elkein Marin kameraa tutkimassa.


                                         

Apinametsän jälkeen käytiin syömässä pikku Warungissa Jalan Monkey forestilla. Paikan nimi ei valitettavasti jäänyt mieleen, mutta ruoka oli taas hyvää ja halpaa, kolme kertaa ateriakokonaisuus (nasi goreng/ mie goreng/ nasi campur, jäätee ja hedelmämalja) alle kymmenen euroa. 

Loppupäivä oltiin sitten Villalla, Marilla alkoi olla lieviä Bali Belly oireita. Ei mitään vakavaa, varmasti kuumuus, ehkä pientä nestehukkaa ja herkkävatsaisen reagointia ruokavalion muutokseen.

29.1. Marin olo vähän parani ja kevyt lounas pysyi sisällä, joten päätimme lähteä katsomaan Goa Gajah, elefanttiluola/temppeli. Lähdimme Villalta kävellen, koska matkaa oli vajaa kaksi kilometriä. Kuten todettua, näitä tienvarsia ei ole kovin mukava tallustella. Matkalla bongasimme "pienen" vesiputouksen tien vasemmalla puolella vähän ennen Goa Gajah´ia. Samassa paikassa myös pieni ja siisti Warung, jossa emme kuitenkaan käyneet. Itse Goa Gajah oli tempelialue, jossa isoja puita, valtavia juurakoita, sammaloituneita kiviä ja pieniä vesiputouksia. Temppelialueen keskellä olivat naispatsaat ( 6kpl jäljellä, kuulemma seitsemäs tuhoutunut maanjäristyksessä joskus 70-luvulla) ja sitä kuuluisaa pyhää vettä. Sisäänpääsyn ulkopuolella melkeinpä ärsyttävän aktiivista myyntityötä harrastavia markkinamyyjiä ja taksikyydin tarjoajia. Tuli tunne, että olisi ilmeisesi pitänyt heti perille päästyämme hypätä taksiin. "Sori, saadanko hieman katsella!"

Todella kuuma ja kostea keli sekä lukuisat portaat hiostuttivat siinä määrin, että ruoka ja juoma alkoivat houkuttaa. Meille suositeltiin Mangga Madu nimistä ravintolaa (Jalan raya ubudin päässä oleva iso patsas, siitä suoraan yli pikkukujalle ja heti oikealla). Ruoka olikin aivan erinomaista ja edullista. Marin Nasi campur ja kylkeen lisukkeeksi Tempe campur sekä Arin tonnikala annos ja Liinan mehujää tekivät 114000 Idr (. Täällä pitää poiketa toistenkin! Mangga Madusta meidän piti lähteä Villalle lepäilemään koska Liinalla tuli vuorostaan huono olo. Ilmeisesti lievää nestehukkaa, pahoinvointia ja päänsärkyä. Iltasella kävimme pienen rauhalisen kävelykierroksen Villamme lähiympäristössä, jossa parikin (hieman hintavampaa) hyvää ravintolaa, jossa tarjotaan ankkaa. Savah indah resto ja Bebek tepi sawah. Jälkimmäisen yhteydessä myös taidegalleria ja hauska putiikki (Bali Krisna) jossa mm. kivoja T-paitoja.

Ensimmäiset päivät Ubudissa

26.1. Oli siirtymäpäivä Uluwatusta Ubudiin. Kyyti oltiin varattu etukäteen Wayanilta, joka kuskasi meidät Uluwatuunkin. Matka kesti melkein kaksi tuntia liikenneruuhkien vuoksi. Mutta perille päästiin.
Käytiin ensin tsekkaamassa pari Villaa joita oltiin etukäteen katseltu netistä ja varattiinkin se ensimmäinen "Villa Two Islands".
Mutta ensimmäinen yö vietettiin kuitenkin Rena house Ubudissa. Ihana, pieni keidas ja kävelymatkan päässä keskustasta (Jalan Bisma), ehkä päädytään sinne vielä. Lähellä monta hyvää ravintolaa joista varmaan ensimmäisessä ja lähimmässä käytiin syömässä, kun oli saatu tavarat hotellille.
Vatsat täynnä pieni kierros lähiympäristössä ja hotellille lepäilemään..
Ubudiin ei ilmeisesti voi olla rakastumatta!

Rena House Ubud

27.1. Tavarat kasaan ja taksi alle, muutto Villaan. Tultiin ruokakaupan kautta niin saatiin samalla täytettä jääkaappiin. Tavaroiden purkua, asettautumista ja lounaan laittoa.. Olipa hassua tehdä lounasta! Leppoisaa löhöilyä auringossa ja pulahduksia ihan omassa uima-altaassa. Mitä ylellisyyttä! Iltapäivällä keskustaan ihmettelemään ja ihastelemaan. Syömässä käytiin Nomadissa (Jalan raya Ubud), jota on monella taholla kehuttu.. Hyvää oli, ei siis turhia kehuja! Koska nyt oltiin jo sopivasti liikkeellä ja virtaakin vielä löytyi niin jäätiin vielä katsomaan Kecak-tanssi esitystä Pura Dalem Taman Kaya temppelipaikassa (hinta kolmelta 225000 Idr eli n.13,50 Eur). Esityksen järjestää Taman Kaya kylän väki ja pelkästään ringissä istuu 80-100 miestä. Huikean hieno kokemus ulkoilmassa, kuutamon loisteessa, päättyi lähes hurmokselliseen transsitanssiin hehkuvilla hiilillä.

Villa Two Islands

Private Pool

Kecat-tanssiesityksen jälkeen. Harmi kun kuvaaja rajasi sen oleellisen eli ne mustat jalkapohjat pois kuvasta

Uluwatu

23.-26.1.

Tiistai aamupäivällä Seminyakista Uluwatuun. Kiva kuski ja kohtuuhintainen kyyti 200.000 Idr (10 Eur). Matkalla kuski kertoili perheestään ja juteltiin koulunkäynnistä Indonesiassa ja Suomessa. Valtion koulut ovat ilmaisia, mutta opetus niissä ei välttämättä kovin laadukasta. Hän kertoi 9v poikansa käyvän Katolilaista koulua, joka on kallis ja jossa päivät ovat todella pitkät. Koulupäivä alkaa jo klo 07.00 ja päättyy vasta klo 15.00. Ja kouluviikko on kuusi päiväinen. Mutta opetus on laadukkaampaa ja niin kuin hän itse sanoi niin "jokainen toivoo lapselleen mahdollisimman hyvää koulutusta ja tulevaisuutta". Hän ihmetteli kovasti kuinka suomalaiset lapset voivat oppia mitään kun koulupäivät ovat niin lyhyet, mutta toisaalta taas piti hyvänä sitä että lapsilla on myös vapaa-aikaa.

Täällä on vehreämpää, rauhallisempaa ja puhtaampaa. Ei niin kaupunkimaista eikä sitä kaoottista liikennettä. Tiet ovat kapeita, eikä tietenkään minkäänlaisia jalkakäytäviä tai suojateitä. Täällähän ei kuljeta kävellen vaan ajetaan mopolla...

Tiistaina jo iltapäivällä ehdittiin käydä ihailemassa Dreamland beachia. Pitkä hiekkaranta ja upeat maisemat! Liina nautti ranta aallokossa kahlailusta.

Blue Point eli Pantai Suluban oli kokemus, jollaisten vuoksi oikeastaan Uluwatuun lähdettiin. Korkeita kallioseinämiä, joiden alapuolella aallot lyövät kohisten kiviseinämään. Sokkeloisia portaita ristiin rastiin kulkemalla pääsee alas onkaloluolaan, johon allokko luo ainutlaatuisen tunnelman, jota ei voi kuvaan vangita. Eräällä kujalla, pienen warungin katolla, näimme reissumme ekat apinat.

Päivän viimeinen kohde oli Uluwatun temppeli, Pura Luhur Uluwatu, joka kuuluu Balin tärkeisiin temppeleihin. Temppeli on rakennettu Bukit niemimaan äärimmäiseen lounaiskolkkaan, korkealle jyrkänteiden päälle. Aivan huikeat näkymät, alhaalla vellova meri ja jossain kaukana taivaanranta. Temppeli alueella on paljon apinoita joista ei turhaan varoiteltu.. Ei pitkään tarvinnut kävellä kun yksi apinoista nappasi Liinalta lippiksen päästä, onneksi paikalle sattunut vartija pelasti tilanteen, apina sai namipussin ja Liina lippalakin takaisin. Ihan yhtä hyvä tuuri ei ollut sillä nuorella tytöllä jolta apina nappasi varvastossun jalasta. Silmä-ja aurinkolasien puolesta vähän pelotti.

Temppelin alueella järjestetään iltaisin kecak-tanssi esitys, jota emme nyt kuitenkaan jääneet katsomaan, päivä oli ollut jo aika rankka ja Liina alkoi olla ihan puhki. 

Temppelialueelle mennessä pukeudutaan saronkiin

Lippalakki varas

Torstai oli sitten lepopäivä, eikä vähiten siksi että koko päivän satoi ja tuuli. Liina teki vähän kouluhommia, päivitettiin blogia ja tutkittiin seuraavan kohteen majoitus vaihtoehtoja. Perjantaina aamupäivällä lähdetään Ubudiin ja siellä onkin tarkoitus viipyä sitten pidempään. 

Potato head

Jo kotona oltiin katseltu kuvia ja videoita kyseisestä paikasta ja tuntui että Potato Head´issa olisi hauska käydä. Hotellilla katsottiin kartasta ja todettiin, että se löytyy matkan varrelta kun kävellään Seminyak beachille. No, ei löytynyt. Useamman kerran taidettiin kävellä ohi ja lopulta käyttöön: "kysyvä ei tieltä eksy"-taktiikka ja siinähän se. Lemmikkieläinliikkeen ja tatuointiliikkeen kohdalta kääntyy pieni kuja, jota reunustavat vehreät muurit molemmin puolin. Vaatimaton pieni kylttikin siinä oli, ei sitä tosin oltu huomattu.


Potato head beach club, turistirysä mutta nähtävyys. Ulkovuori koristettu valtavalla määrällä vanhoja ikkunaluukkuja ja lisäksi tilataideteos auton renkaista, muovipulloista, televisioista, tietokoneista ja vaikka mistä. Olihan se hieno ja kyllä täytyy sanoa että täällä palvelu pelaa. Turismillahan täällä eletään ja meistä turisteista pidetään huolta. Siistiä ja puhdasta eikä voi kuin ihmetellä sitä henkilökunnan määrää.. Kertoo tietysti paljon paikallisten palkkatasosta!

Sisäänpääsy oli ilmainen mutta ravintolassa aika korkeat hinnat. Meidän kahvi, jäätee ja jätskiannos maksoivat 196.000 Idr (12 Eur). "Daybed" lepovuoteen auringonottoon olisi saanut vuokrata hintaan 500.000 (30 Eur). Ei vuokrattu 😉. Paikka varmasti hyvä vähän meitä nuoremmille, ehkä parin viikon Balin matkaajille. Meidän matkakuvioihin ei oikeastaan bilettäminen ja beach partyt kuulu.

Mutta se allas! Meidän ensimmäinen "Infinity pool" eli se ääretön allas ja olihan se ihan parasta meidän vesipedolle. Altaassa uidessa pystyi samaan aikaan nauttimaan mereltä puhaltavasta lämpimän suolaisesta tuulesta ja katselemaan rantaan lyöviä aaltoja. Toisessa päässä allasta oli myös poreallas ja baaritiski sekä tietenkin baarijakkarat joilla istuessa ollaan siis vyötäröä myöden vedessä!

Täällä ollaan!

Torstai (18.1.) aamuna saavuttiin. Lento oli pitkä ja rankka. Liina alkoi voida pahoin pahoin ja oksennella toisen lennon lopussa ja se verotti viimeisetkin voimat niin tytöltä itseltään kuin väsyneiltä vanhemmilta. Kukaan meistä ei oikeastaan saanut lennolla juurikaan nukuttua.
Kentällä rahanvaihtoa, taksi alle ja hotellille Seminyakiin.
Saatiin huoneet ja päästiin vaihtamaan kevyempää vaatetusta ja Liina pääsi lepäämään.. Levon, pienen syömisen ja juomisen jälkeen tyttö jaksoi jo lähteä uimaan ja syömään.
Ja jotta kaikki ei olisi sujunut ihan kommelluksitta niin Marin pankkikortti ei toiminut ja toisessa huoneessa oli "ötököitä". Pienten muurahaisten näköisiä otuksia vilisi seinällä ja sängyillä! Huone saatiin vaihdettua ja saimmekin kaksi vierekkäistä huonetta, joihin käynti väliovesta. Pankkikortti asiaa selvitellään.
Ensimmäinen päivä levättiin ja seitsemän aikaan illalla oltiinkin jo menossa yöunille.

12 tunnin unien jälkeen kaikki näytti ja tuntui jo paljon paremmalta! Aamupalan ja aamu-uinnin jälkeen lähdettiin taksilla Kutalle, käytiin rannalla (Pantai Kuta) kävelemässä, Lippo Mall sekä Beach Walk ostoskeskuksissa ja pyörittiin muuten vaan ja ihmeteltiin ihmisvilinää. Liina pääsi Mäkkäriin syömään nugetteja.
Yksi "must see" paikoista joka oli etukäteen mietitty, oli Dream Museum Zone Seminyakissa, joka olikin sitten todella käymisen arvoinen paikka. Siellä huomiota kiinnitti runsas henkilökunnan määrä. Jokaisessa huoneessa oli oma työntekijänsä, joka tarjoutui ottamaan kuvia ja neuvoi miten toimia.

Toisenkin yön Ari ja Liina sai hyvin nukuttua, Mari vähän huonommin.. Ensin hereillä piti haukkuvat koirat sitten kiekuva kukko.

Lauantai aamu oli sateinen. Aamupäivän löhöilyn jälkeen ajeltiin taksilla Seminyakin keskustaan ostoskeskukseen sadetta pitämään.
Sade kuitenkin ja onneksi loppui. Lounas Cafe Balissa ja taksilla Tanah lot temppelille, niin kuin oli alun perin suuniteltukin.
Upea paikka, hienot maisemat. Turisteja (ja tietysti turistipyydyksiä) paljon mutta ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Vapaalla!

100 päivää vuorotteluvapaata on startattu, Mari aloitti 2.1. ja Ari tänään 8.1.
Liinalla on koulua vielä reilu viikko.
17.1. lähdetään kahdeksi kuukaudeksi kohti seikkailuja, päästetään irti arjen rutiineista, jätetään kotiin pipojen ja toppatakkien lisäksi työhuolet ja -murheet. Ollaan lomalla, nautitaan lämmöstä, auringosta ja uusista maisemista sekä meille ihan vieraasta maasta ja kulttuurista Balilla.

Lentoon lähdetään Helsingistä, Dohan kautta Denpasariin. Matkaa tehdään melkein vuorokausi, mutta on se varmasti sen vaivan arvoista.
Ensimmäinen etappi on Seminyak, josta on varattu majoitus viideksi yöksi ja jossa on tarkoitus levätä aikaeroväsymys sekä totutella trooppiseen ilmastoon.
Seminyakista jatketaan Uluwatuun ja sieltä Ubudiin, jossa aiomme viettää pidemmän pätkän. Näistä ja jatkosta sitten lisää..

Vähän meistä ja taustoja!
Olemme viisi henkinen perhe Pirkanmaalta. Kaksi vanhinta lasta elelee jo omillaan eli reissuun lähtee äiti Mari, iskä Ari ja kuopuksemme Liina.
Ajatus irtiotosta ja vuorotteluvapaasta alkoi kyteä jo talvella 2017, mutta syttyi sitten kesällä kun asiat vaan "loksahteli" kohdilleen. Ei enää "sitkun" vaan "nyt"!